Pilkkikisailut Iso-Parikaksella

Lauantaina 23.2.08, klo 9 kokoontui kahdeksan ukkelia Iso-Parikakselle kisaamaan "Sähkökoukun" mestaruudesta, mukana myös meikäläinen.

Sää oli aurinkoinen, lämmintä päivällä useita asteita ja navakka tuuli, joka puhalteli milloin mistäkin suunnasta. Pari kertaa lähti sohjokauha puuskan mukaan niin, että sain oikein juosta, että sain sen kiinni.

Kala ei ollut taaskaan syönnillään (eihän se ole syönyt tänä talvena kertaakaan). Jahtasimme viisi tuntia Parikaksen ahvenia, kairasimme yhteensä parisen sataa reikää lähes tuloksetta. Hyvin osasivat ahvenet väistellä pilkkejämme. Manu onnistui parhaiten. Saalispussilla oli painoa toista kiloa. Meikäläisen assut painoivat yhteensä 512 grammaa, suurin 220 g. Sillä heltisi kolmas sija ja suurimman kalan titteli.

Naama sai aurinkoa ja D-vitamiinia, keho liikuntaa ja raitista kevätilmaa. Voisko enää enempää toivoa. Joo kyllä. Kalojakin olis kiva saada.

Kuvassa osa porukkaa kertaamassa päivän tapahtumia.

Iso-Parikas Vihdissä 16.2.2008

Manu arveli järvellä olevan turvallisen jääkannen, vaikka koko talvena ei ole saatu kunnon pakkasia. Jätimme auton Salmen kartanolta erkanevan tien päässä olevalle parkkipaikalle, josta on viiden minuutin kävelymatka Iso-Parikkaan rantaan. Järvi on noin kilometrin pitkä ja vajaa puoli leveä. Vesi on kirkasta ja syvyyttä löytyy yllättävän paljon. Keskellä järveä pilkki tapasi pohjan viidessätoista metrissä. Järveä ympäröi erämainen metsä ja kallioiset mäet. Jäätä oli koko järven alueella turvalliset 15-20 senttiä. Sää oli puolipilvinen ja pakkasta koko päivän muutama aste, tuulta ei ollut kuin nimeksi. Olosuhteet olivat siis erinomaiset.



Ahti oli kitsaalla päällä. Mutta antoi kuitenkin jonkin verran antejaan. Tapsipilkkiin tarttui pientä sormen mittaista ahventa ja sieltä täältä myös syötävän kokoisia. Heti aamusta kävi Manun siimaa venyttämässä vauraampi kala, mutta se pääsi harmittavasti irti avannon alapuolella.

Aivan järven toisesta päästä nosti Manu jäälle kaksi "pannukarkeaa" raitapaitaa. Hetken päästä myös meikäläisen tapsipilkki kelpasi parisataa grammaiselle. Toinen samanmoinen kävi myös ravistamassa pilkkiä, mutta ei pysynyt kiinni. Päivän viimeisenen avanto antoi vielä yhden tukevan ahvenen. Se otti yllättäen isohkoon tasapainoon. Muut kalat tulivat kärpäsen toukilla syötetyllä tapsipilkillä.


Iso-Parikas oli mieluisa kokemus. Sinne täytyy päästä toisenkin kerran. Vähän pidemmän kävelymatkan päässä on Pikku-Parikas. Se täytyy kokea myös.