Velskolan Pitkäjärvellä 24.3.2008

Kevät tulee ja pakkaset paukkuu.

Tänään aamulla lämpömittari näytti -10, vaikka kohta on jo huhtikuu. Eihän tämä mitään tavatonta ole, mutta erikoista kuitenkin. Koko talvi on ollut niin lauha, että meripilkille ei ole ollut mitään asiaa. Nyt kun pitäisi jo viimeistenkin lumien ja jäiden olla historiaa, saatiinkin ihan oikea talvi. Tänäänkin piti koko päivän pakkasta. Saa nähdä tuleeko maaliskuusta talven kylmin täällä etelässä.

Tänään siis päästiin pilkille ja näyttää siltä että vielä ens viikonloppunakin, jos vaan haluja riittää.
Kairailimme Manun kanssa Velskolan Pitkäjärven reikäjuustoksi etsiessämme soppakaloja. Pientä sormen mittaista ahventa nousi rantamatalista kiitettävästi, mutta isommat loistivat poissaolollaan. Pari lähes kaksisataagrammaista löytyi, mutta eipä muita. Onneksi aurinko sentään paistoi. Manulta karkasi morrista joku tukevampi aivan avannon alla. Kuvaa melko hyvin tämän talven pilkityksiä. Kala ei syö, tai jos syö niin korkeintaan etusormen mittaiset. Isompi jos syö niin karkaa viimeistään avannossa.
Ensi talvena kaikki on varmaan toisin. Jäät on paksuja ja assut vieläkin paksumpia.

Niukkuutta Nuuksiossa la 8.3.

Päätimme kalakaverini Markuksen kanssa lähteä katsastamaan Nuuksion Pitkäjärveä. Järven jäät olivat ok, sää oli ok, mutta kalat eivät olleet. Kolmen tunnin ahkera kairailu ja kalojen metsästys antoi saaliiksi yhden kiloisen hauen ja muutaman sormen mittaisen ahvenen. Tällä kertaa mukana oli jopa eläviä kärpäsen toukkia, joihin en ole moneen vuoteen turvautunut. Uittelimme tasuria ja toukilla syötitettyä ketjupilkkiä, joka antoi meikäläisen kalat. Siihen tälläsi jopa kiloinen hauki. Sain sen vieläpä ylös asti katkottamatta ohutta siimaa. Pikkarainen n:o 14 koukku oli tarttunut kalan suupielen ulkopuolelle, joten siima ei joutunut hauen teräviin hampaisiin.

Yhdentoista maissa kyllästyimme tyhjänpyyntiin ja suuntasimme kohti Halkolampea, joka on Pitkäjärven pohjoispuolella. Halkolampi ei antanut tärppiäkään, joten kävelimme sieltä vielä pienemmälle Mustalammelle, jonka laskupuroon on joskus rakennettu pato. Patoamisen seurauksena lampi on saanut reilusti syvyyttä ja siinä kelluu pari turvesaarta. Sain ketjupilkkillä pari mustaa ahventa, joista toisen otin kotiin maisteltavaksi. Ahven oli tosiaan pikimusta lukuunottamatta eviä ja hiukan vaaleampaa vatsaa. Ennen pilkkiin lankeamista se oli syönyt mahansa täyteen katkoja ja vesiluteita.

Taidanpa palata Mustalammelle syksyn ensijäillä. Tiedä vaikka siellä asustelisi isompiakin assuja.

Iltapäivä Vitträskillä

Maaliskuun alku toi talven tuntua etelään. Saatiin luntakin yli kymmenen senttiä. Tiistaina aamupäivällä. Sää näytti työhuoneen ikkunasta katsoen oikein hyvältä. Pakkasta oli muutama aste, melko tyyntä ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Puolenpäivän aikaan tein päätöksen. Työkiireet saavat odottaa huomiseen, kun jäälakeus kutsuu.

Yhden jälkeen iltapäivällä jätin auton parkkiin Kirkkonummelle, Vitträskin pohjoispäähän ja talsin lumen peittämälle jäälle naskalit kaulassa ja puinen sauva kädessä. Sauvalla kumauttelin jäätä astellessani ulospäin rannasta. Hyvin kesti kumauttelut. Kovaa, hiukan vetistä jäätä oli reilu kymmenen senttiä. . Taivas oli mennyt tiiviiseen pilveen ja oli alkanut tuulla puuskittain. Ajoittain tuprutteli lunta. Kauempana näkyi yksinäinen kalamies
Ensimmäinen avanto ei antanut nykyäkään, ei toinen eikä kolmaskaan. Neljännessä nykäisi ja sain kehiä jäälle satagrammaisen, vaalean ahvenen. Siitä eteenpäin oli sitten hyvin hiljaista. Tuuli vain suhisi ja paukutteli haalarin huppua. Kalat loistivat poissaolollaan.

Järven keskellä näkyi tummempi alue ja iso parvi variksia ja lokkeja. Etenin pikkuhiljaa kohti sitä. Vetisen näköisen alueen reunamilla meni koetinsauva kertaiskulla jäästä läpi, HUH!.

Koska keskelle järveä ei kannattanut jäädä suuntasin askeleet kohti yksinäistä kalamiestä. Ukkeli valitteli huonoa syöntiä, mutta sanoi kuitenkin soppakalat pystypilkillä saaneensa. Jaloissaan sätki pari sormen mittaista ahventa. Viikonloppuna oli syönyt oikein hyvinkin. Sanoi vielä, että nyt on turha uitella puntaria. "Pystypilkkiin ottaa jos on ottaakseen." Jahas, meikällä on siis väärät välineet. Toisaalta, herran kalat näyttivät aika pieniltä. Jatkan siis tasurilla. Nostin kohteliaan välimatkan päähän kairaamastani avannosta otettavan ahvenen. Vaikutti lupaavalta, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Ei tärppinyt minulla eikä pystypilkin uittajalla. Lähellä rantaa oli pari muuta pilkkijää. Olivat kuulemma kierrelleet rantavesiä aamusta asti.

Kun pystypilkkijä pakkasi kamansa ja toivotti kireitä suuntasin kohti järven pohjoisrantaa ja matalempia vesiä. Heti ensimmäisestä, tummempaan pälveen tekemästäni avannosta nappasi pannukarkea ahven ja toisesta vähän pienempi. kolmaskin antoi assun. Sitten hiljeni.Hiljenikin niin totaalisesti, että en saanut enää muuta kuin pari töytäisyä. Tuuli ja lumisade alkoivat tympiä ja pakkasin kamat viiden jälkeen.

Olisikohan auringonlaskun aikaan syönyt paremmin, tuskinpa.
Milloinkohan osun oikeaan aikaan jäälle, ehkä ensi talvena.
"Syvä Huokaus"