Kutistuvat saaliit

Ennen vanhaa kalaa oli paljon ja saaliit sen mukaiset, hyvä kun jaksoi kotiin kantaa. Nykyään Ahti on kitsas. Jopa jäällä hyvältä näyttävä saalis kutistuu viimeistään, kun sen laittaa vaa'alle. Sain nimittäin eilen melkein puolikiloisen assun. Kun punnitsin sen kotona hypertarkalla puntarilla, se kutistui 370 grammaan. Juuri jäälle vedettynä se oli paljon isompi. Jo sen isku pilkkiin viestitti, että nyt on potkua. Se nimittäin tempaisi kunnolla eikä näykkinyt. Tartuttuaan se syöksyi sivulle niin, että siima narskui jään reunaan. Varoen se oli uitettava avantoon. Ja kun sen sai putkeen, se työnsi tullessaan melkoisen määrän vettä jäälle. Se oli, lähes puolikiloinen, kunnes sen kotona punnitsin. Se kutistui heti, kun sen asetti vaa'alle. Siinä se näytti juuri itsensä painoiselta, pannukarkealta ahvenelta.

Isoakin kalaa oli liikkeellä. Meitä oli viiden hengen porukka ja jokainen taisi saada osansa isomusten tärpeistä. Aamun alkajaisiksi kalastelimme Hirsalassa, jossa turvallista jäätä oli vain saarten suojassa. Kalat olivat kadoksissa, kunnes Akseli-pojan pilkkiä vietiin. Hitaasti uitellen sai Akseli kalan avannon alle, jossa siima yllättäen katkesi. Nähtyään vilahduksen otuksesta oli Akseli varma, että se oli hauki. Hauella on terävät hampaat, joissa paksumpikin siima katkeaa kuin veitsellä leikaten. Muita merkkejä kaloista ei saatu, joten siirryimme Espoonlahden puolelle. Siirtyminen kannatti. Samoilta paikoilta, joista Maken kanssa saimme mukavasti ahventa kaksi viikkoa sitten, tuli kalaa eilenkin. Melkein heti tömähti Markuksen tasuriin tuhti veijari. Varoen vetämällä sai Markus kalan nousemaan jään alle, jossa se peijooni irtosi. Kiloiseksi kuhaksi sen Markus rauhalliseen tapaansa päätteli. Me muut olimme samaa mieltä. Hetken päästä Juhan tapsipilkkiä vietiin. Vietiinkin niin rajusti, että tapsi rapsahti poikki. Iso oli päivitteli Juha. Me muut osoitimme myötätuntoa.

Mitäköhän Juha miettii isomuksen vietyä luottomorrin. Juhan mietteet selviävät täältä http://taimenmies.blogspot.com/

Piemenpääkin ahventa oli liikkeellä. Tapahtumia oli melkein joka avannossa ja saalista kertyi kaikille. Aurinko paistoi ja lämmittikin vähän. Heikko pohjoistuuli ei juuri haitannut paitsi Akselia, joka sitkeästi pilkki paljain käsin, koska: "Rukkaset kädessä ei tunne tärppiä".

Nopeasti, melkein huomaamatta vierähti päivä meren jäällä. Saatiin ahvenia, kokemusta ja aurinkoa.

Ai niin, isojen kalojen lisäksi menetettiin kolme sohjokauhaa. Ne kun eivät kestä päälle astumista.

Ahven otillaan

Eilen oli ahven liikkeellä Espoonlahdella ja iski hetkittäin hyvin tasuriin.

Kalastelimme Maken kanssa melkein samoilla paikoilla, joista sain viikko sitten vain sormen mittaisia. Nytkin niitä saatiin, etenkin aamun valjetessa. Mutta, mitä pidemmälle päivä ehti, sitä paremman kokoista assua kertyi pakkiin.

Viikko sitten olivat tapsipilkki ja mormuska ottipelejä. Nyt sain tapsilla ja kärpäsen toukalla vain sinttejä. Tasuriin iskivät paremmat ahvenet. Pilkkiä sai myös uittaa reiluilla liikkeillä. Pohjan pöllyttäminen ja nopeat vedot saivat isommatkin innostumaan. Make sen hoksasi nopeasti ja pakki täyttyi ripeään tahtiin. Meikäläisen varovaisempi uittotyyli antoi ahvenen sieltä toisen täältä eikä syönti oikeen ottanut käynnistyäkseen. Kun Maken vinkistä vaihdoin tyyliä, alkoi kalaakin tulemaan paremmin. Aina sitä oppii jotain uutta.

Omista pilkeistäni punainen Rapala ja ruskean kirjava Kaappari kiinnostivat kaloja. Kaapparin menetin harmittavasti perholeikarin väännyttyä auki (surkeeta laatua). Maken ottipeli oli vaalean ruskehtava, raidallinen Nilsu.

Make kantoi kotiin 5,9 kiloa ahventa, joista suurin 350 grammainen, meikäläisen saalispussi painoi 3,2 kiloa ja suurin raitapaita 270 g. Koska kala söi hyvin, päästelimme pienimmät kasvamaan. Aamulla alamitta oli alhaalla, mutta nousi päivän edetessä lähelle sataa grammaa. Sääkin suosi, pakkasta vain muutama aste, poutaa ja lähes tuuletonta.

Hieno Päivä Kaikin Puolin !

Kuvissa saaliit, yllä meikäläisen ja alla Maken.