Perjantaiaamuna mittari näytti -24, kun talssin Vitträskin jäälle. Aurinko oli jo noussut puiden yläpuolelle eikä tuullut yhtään. Kovasta pakkasesta huolimati olo oli ok. Ilma lämpeni nopeasti auringon kiivetessä ylemmäs. Oli peräti mukavaa paistatella naamaansa pakkasauringon paisteessa ja ootella ahventen tärppiä. Kymmenen jälkeen alkoi sormet tarkenemaan jopa kynsikkäissä.
Mutta ne kalat, ne olivat tosi nirsoja. Sain ekan assun vasta kymmenen maissa. Siitä käynnistyi lyhyt syöntijakso, joka hyytyi puolessa tunnissa. Syöntihalukkaat kalat löytyi pieneltä alalta, ympäristöä pikkasen matalemman "patin" päältä. Puolilta päivin taivas meni pilveen ja alkoi tuulla heikosti. Iltapäivällä sateli myös heikosti lunta. Sään muutoksella ei ollut vaikutusta kalojen syöntihaluihin. Pariin otteeseen tapahtui syönnissä pientä piristystä. Koska syönti oli heikkoa oli myös aikaa kokeilla erilaisia konsteja. Kiertelin uusia ottipaikkoja etsien ja löysinkin vähän kalastetun matalikon Aavarannan itäpuolelta. Kalastan yleensä vain läheltä pohjaa. Nyt kokeilin myös reilusti sen yläpuolelta. Sainkin muutamasta reijästä useita ahvenia melkein 2 metriä pohjan yläpuolelta. Isoimmat "pannukarkeat" ottivat vasta, kun pilkki oli noussut pohjasta yli metrin ylöspäin.
Ottipilkki oli tälläkin kertaa tuttu tummanruskea tasuri. Rapalan "muikku" ja vaalean vihertävä eivät kiinostaneet kaloja ollenkaan.
Päivän saldo oli puoli kiloa ahvenfilettä, paljon aurinkoa ja kokemusta nirsojen kalojen houkuttelusta. Pienestä saaliista huolimatta hienoa viettää vapaapäivää.
18.2.07
Merellä
Kauden ensimmäinen meripilkitys tuli tehtyä tänään Markuksen ja poikani Jounin kanssa Inkoon Kopparnäsiin. Sää oli mainio, lähes keväinen, vaikka aurinko ei näyttäytynytkään. Lämpötila oli pikkasen plussan puolella ja lännestä kävi leppoisa tuulenvire. Yöllä oli tuullut navakemmin, mutta rauhottui aamulla.
Ahven söi alussa hyvin, mutta syönti laantui nopeasti. Tärppejä alkoi tulla enemmän taas puolilta päivin ja syönti oli parhaimmillaan kahdelta, kun pakkasimme kamat ja lähdimme kohti kotia.
Parhaiten tuntuivat pelittävän tummat tasapainot. Jostain syystä ruskea, vihreävatsainen kiinnostaa kaloja sekä Vitträskillä että merellä, ehkäpä siksi, että luotan siihen itsekin eniten. Syönnöksestä päätellen tasapainopilkki oli oikea "ase", sillä kalojen vatsoista löytyi etupäässä pikkukalaa ja jokunen katkarapu. Alla on viime talvena otettu kuva ahvenen syömistä katkaravuista, jotka ovat vatsahapoissa muuttuneet punertaviksi. Ottaakohan ahven tumman pilkin katkarapuna? Saattaapa ottaakkin, ainakin merellä.
Ahvenet eivät olleet kovin isoja. Yhtään pannukarkeaa emme saaneet koko päivänä, mutta satagrammaisia ja hiukan isompia fileassuja kertyi minulle ja Jounille sen verran, että perattujen fileiden painoksi tuli vajaa kilo.
Ahven söi alussa hyvin, mutta syönti laantui nopeasti. Tärppejä alkoi tulla enemmän taas puolilta päivin ja syönti oli parhaimmillaan kahdelta, kun pakkasimme kamat ja lähdimme kohti kotia.
Parhaiten tuntuivat pelittävän tummat tasapainot. Jostain syystä ruskea, vihreävatsainen kiinnostaa kaloja sekä Vitträskillä että merellä, ehkäpä siksi, että luotan siihen itsekin eniten. Syönnöksestä päätellen tasapainopilkki oli oikea "ase", sillä kalojen vatsoista löytyi etupäässä pikkukalaa ja jokunen katkarapu. Alla on viime talvena otettu kuva ahvenen syömistä katkaravuista, jotka ovat vatsahapoissa muuttuneet punertaviksi. Ottaakohan ahven tumman pilkin katkarapuna? Saattaapa ottaakkin, ainakin merellä.
Ahvenet eivät olleet kovin isoja. Yhtään pannukarkeaa emme saaneet koko päivänä, mutta satagrammaisia ja hiukan isompia fileassuja kertyi minulle ja Jounille sen verran, että perattujen fileiden painoksi tuli vajaa kilo.
5.2.07
KANNIBALISMIA KIRKKONUMMELLA
Oltiin kaverini Markuksen kanssa eilen pilkillä Vitträskillä. Sää oli leudon pilvinen ja lähes tuuleton, miellyttävä keli jääkentän kiertelyyn ja ahventen narraamiseen. Ahven söikin mukavasti. Reppuun kertyi sen verran kalaa, että oli varaa päästellä alle satagrammaiset takaisin kasvamaan. Aika moni raitapaita oli popsinut muutakin kuin pilkkejämme, etupäässä itseään pienempiä kaloja.
Vilkaisinpa yhden raitapaidan syönnöstä ja eikös vaan pari pikkukalaa paljastunut ahveniksi. Varttikilon assu oli siis popsinut omaa sukuaan. Eihän se mitään tavatonta ole, mutta kuitenkin. Tuli siitä vähän ontto olo. Aikamoinen meininki vallitsee siis jään alla. Syö tai tule syödyksi. Ahdin valtakunnassa ei voi turvautua edes omiin vanhempiinsa. Voipi isä tai äiti hotkaista liian tuttavallisen vekaran suihinsa. Ja se peli alkaa heti syntymästä. Ainoa turva taitaa olla siskojen ja veljien parvi. Pitää pysytellä tiiviisti omassa joukossa, kylki kyljessä, mieluiten parven keskellä ja vältellä "isojen poikien" seuraa.
No joo... Menipäs vähän synkäksi, mutta kuitenkin. Vaikka me ihmisetkin osataan olla aika ilkeitä ja tehdä jopa hirveitä tekoja, niin en kuitenkaan vaihtais ahvenen elämään, paitsi jos saisin samalla yhtä pienet aivot. Silloin sen vois ehkä kestää paremmin.
Vilkaisinpa yhden raitapaidan syönnöstä ja eikös vaan pari pikkukalaa paljastunut ahveniksi. Varttikilon assu oli siis popsinut omaa sukuaan. Eihän se mitään tavatonta ole, mutta kuitenkin. Tuli siitä vähän ontto olo. Aikamoinen meininki vallitsee siis jään alla. Syö tai tule syödyksi. Ahdin valtakunnassa ei voi turvautua edes omiin vanhempiinsa. Voipi isä tai äiti hotkaista liian tuttavallisen vekaran suihinsa. Ja se peli alkaa heti syntymästä. Ainoa turva taitaa olla siskojen ja veljien parvi. Pitää pysytellä tiiviisti omassa joukossa, kylki kyljessä, mieluiten parven keskellä ja vältellä "isojen poikien" seuraa.
No joo... Menipäs vähän synkäksi, mutta kuitenkin. Vaikka me ihmisetkin osataan olla aika ilkeitä ja tehdä jopa hirveitä tekoja, niin en kuitenkaan vaihtais ahvenen elämään, paitsi jos saisin samalla yhtä pienet aivot. Silloin sen vois ehkä kestää paremmin.
Subscribe to:
Posts (Atom)