Iltapäivä Vitträskillä

Maaliskuun alku toi talven tuntua etelään. Saatiin luntakin yli kymmenen senttiä. Tiistaina aamupäivällä. Sää näytti työhuoneen ikkunasta katsoen oikein hyvältä. Pakkasta oli muutama aste, melko tyyntä ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta. Puolenpäivän aikaan tein päätöksen. Työkiireet saavat odottaa huomiseen, kun jäälakeus kutsuu.

Yhden jälkeen iltapäivällä jätin auton parkkiin Kirkkonummelle, Vitträskin pohjoispäähän ja talsin lumen peittämälle jäälle naskalit kaulassa ja puinen sauva kädessä. Sauvalla kumauttelin jäätä astellessani ulospäin rannasta. Hyvin kesti kumauttelut. Kovaa, hiukan vetistä jäätä oli reilu kymmenen senttiä. . Taivas oli mennyt tiiviiseen pilveen ja oli alkanut tuulla puuskittain. Ajoittain tuprutteli lunta. Kauempana näkyi yksinäinen kalamies
Ensimmäinen avanto ei antanut nykyäkään, ei toinen eikä kolmaskaan. Neljännessä nykäisi ja sain kehiä jäälle satagrammaisen, vaalean ahvenen. Siitä eteenpäin oli sitten hyvin hiljaista. Tuuli vain suhisi ja paukutteli haalarin huppua. Kalat loistivat poissaolollaan.

Järven keskellä näkyi tummempi alue ja iso parvi variksia ja lokkeja. Etenin pikkuhiljaa kohti sitä. Vetisen näköisen alueen reunamilla meni koetinsauva kertaiskulla jäästä läpi, HUH!.

Koska keskelle järveä ei kannattanut jäädä suuntasin askeleet kohti yksinäistä kalamiestä. Ukkeli valitteli huonoa syöntiä, mutta sanoi kuitenkin soppakalat pystypilkillä saaneensa. Jaloissaan sätki pari sormen mittaista ahventa. Viikonloppuna oli syönyt oikein hyvinkin. Sanoi vielä, että nyt on turha uitella puntaria. "Pystypilkkiin ottaa jos on ottaakseen." Jahas, meikällä on siis väärät välineet. Toisaalta, herran kalat näyttivät aika pieniltä. Jatkan siis tasurilla. Nostin kohteliaan välimatkan päähän kairaamastani avannosta otettavan ahvenen. Vaikutti lupaavalta, mutta siihen se sitten tyssäsikin. Ei tärppinyt minulla eikä pystypilkin uittajalla. Lähellä rantaa oli pari muuta pilkkijää. Olivat kuulemma kierrelleet rantavesiä aamusta asti.

Kun pystypilkkijä pakkasi kamansa ja toivotti kireitä suuntasin kohti järven pohjoisrantaa ja matalempia vesiä. Heti ensimmäisestä, tummempaan pälveen tekemästäni avannosta nappasi pannukarkea ahven ja toisesta vähän pienempi. kolmaskin antoi assun. Sitten hiljeni.Hiljenikin niin totaalisesti, että en saanut enää muuta kuin pari töytäisyä. Tuuli ja lumisade alkoivat tympiä ja pakkasin kamat viiden jälkeen.

Olisikohan auringonlaskun aikaan syönyt paremmin, tuskinpa.
Milloinkohan osun oikeaan aikaan jäälle, ehkä ensi talvena.
"Syvä Huokaus"