Ahvenet kadoksissa

Lähdettiin eilen ennen auringon nousua Porkkalaan etsimään isoja ahvenia taas kerran (huokaus). Meikäläisen lisäksi ahvenjahtiin lähti Taimenmies Juha (linkki Juhan blogiin sivupalkissa) ja isänsä Matti. Perjantaina olin saanut työkaveri Manulta koordinaatteja paikoille, joista yleensä on isompaa saatu. Tunteet olivat sekavat astellessamme jäälle. Viikko sitten jäi nimittäin saalis Inkoon Kopparissa yhteen vaivaiseen sinttiin. Ja niinhän siinä kävi nytkin. Kiertelimme Lähteelän ulkopuolella Stora Svartön ympäristössä pakkoja, luodonsivuja ja muita potentiaalisia ahvenpaikkoja syvästä ja matalasta koluten. Hiljaista oli. Kolmen tunnin kovan yrityksen jälkeen totesimme Porkkalan tyhjäksi. Yhtään tärppiä emme saaneet tasureihin, tapsipilkkeihin tai morriin.
Lampsimme siis autolle ja porhalsimme kohti Espoonlahtea varmistamaan syökö ahven ensinkään.

Paljon oli Espoonlahdella väkeä. Aika paljon näkyi myös autoja., eikä mikään ihme, sillä jäätä oli puolisen metriä. Se kantaa jo painavammankin menopelin.
Olisiko ollut toinen avanto, jossa ensimmäinen ahven kävi tukistamassa tasuria. Pientä ahventa löytyi lähes joka puolelta, parhaiten melko matalasta, parista metristä.
Pari tuntia kerkisimme pikkuahvenia kiusaamaan. Kolmen jälkeen oli lopeteltava ja lähdettävä perkaamaan saalista. Eipä pussissani montaa ahventa ollut. Muutaman 50 grammaisen "isomuksen" vein kotiin. Hienot fileet niistä syntyi. Friteerattuina ne suorastaan sulivat suussa. Kyllä pienikin ahven on mahtava herkku, isosta puhumattakaan.
Missä ihmeessä ne isomukset luuraa? Onko joku tauti tai pohjan happikato ne vienyt?

Yllä Juha ikuistaa saalista