Kopparnäs on muuten mukava paikka ihan ulkoiluunkin. Se on Helsingistä noin 50 km länteen sijaitseva luonnonkaunis ulkoilualue merelle työntyvässä niemessä. Kalastella voi lännen puolella kalliorannoilla ja idän puolella laajassa kaislikkolahdessa. Melko uusissa grillikatoksissa on mukava evästellä vaikkapa lasten kanssa.
Sää oli aika mukava kun vetelin kahluuvarusteita päälle. Taivas oli pilvessä, mutta ei sadetta enteilevästi. Tuuli kävi leppoisasti lännestä ja lämpöä pari astetta. Sidoin siimaan hidasliikkeisen uistimen, koska oletin kalojenkin olevan aika hitaita näin keskitalvella. Sain heitellä tunnin ennen kuin eräässä lahdessa, matalasta vedestä sain ensimmäisen tärpin.
Pieni hauki, vain peri kertaa uistinta pidempi jäi koukkuun. Vedin sen saman tien rantaan ja päästelin takaisin kasvamaan. Toinenkin, hivenen edellistä isompi kävi tervehtimässä meikäläistä. Näiden pikkukalojen jälkeen sain heitellä pitkään ilman merkkiäkään kaloista. Ennen pitkää alkoi nälkä vaivaamaan, joten istahdin alas nauttimaan eväitä. Ruispalojen väliin olin tunkenut mozarella-juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia, eipä hassumpaa. Kirpeän tomaatin ja samettisen mozarellan yhdistelmä oli peräti maistuva. Syödessä sai tosin varoa ettei tomaateista tippuva öljy tahrinut varusteita. Selvisin urakasta itseäni sottaamatta. Senkin vielä kokisin.Kylläisenä, uutta tarmoa puhkuen kahlasin pieneen, harvan kaislikon ympäröimään saareen. Heittelin uistinta kaislikon aukkoihin. Ohjailin viehettä tiheimpien ruovikkojen sivuitse. Kelasin niin hitaasti kuin suinkin ja tein houkuttelevia nykäyksiä. Uistin keinahteli ja teki pieniä syöksähdyksiä. Se oli liikaa kolmekiloiselle haukimammalle, joka tarrasi uistimeen erään kaislapehkon ulkoreunassa. Alkutempaisut paljastivat sen kelpo ruokakalaksi. Pari kertaa se syöksyi niin, että kelan jarru päästeli mukavia sirahduksia siiman juostessa kelalta.
Ennen pitkää hauki uupui ja ohjailin sen matalaan kivikkoon. Pari mojovaa kiveniskua otsaluuhun päätti sen vetisen vaelluksen ja meikäläinen sai kotiin viemistä. Olikin jo aika pakata varusteet ja suunnata kohti autoa.Hauki kuitenkin kosti verisesti. Pahaa aavistamatta nostin sen kiduksesta ilmaan, ja peukalo luiskahti neulanteräviin hampaisiin. Auuts!! Vaihdoin kättä ja onnistuin nyt välttämään vaaralliset hampaat tai niin ainakin luulin.
Tuntui mukavalta kantaa saalista. Autolle oli matkaa toista kilometriä, mutta se taittui rattoisasti. Vaihdon puolimatkassa kalan toiseen käteen sillä seurauksella, että vasemman käden etu- ja keskisormeen tuli verta tiputtelevat reijät. Kun pääsin autolle, olivat kahluuhousut kuin teurastajan essu, täynnä veritahroja. Riisuessani kahluuhousuja sotkin vielä takin ja sen alla olleen fleecenkin. Sain verentulon tyrehdytettyä niin, että vältin sentään auton tahriintumisen. Kotona sitten nostin hauen tiskipöydälle ja esittelin sitä ylpeänä kotiväelle. Kesken esittelyn kala heräsikin henkiin ja potkaisi itsensä lattialle. Kiduksista valahti ruokalusikallinen verta keskelle mattoa. Sen jälkeen hauessa ei enää eväkään liikahtanut. Se oli verisen kostonsa saanut.
No, joka tapauksessa siitä saatiin hienot fileet jotka paneroitiin ja paistettiin sekä nautittiin suurella ruokahalulla. Yhtään ruotoa ei tarttunut kenenkään kurkkuun. Kummallista
No comments:
Post a Comment