KANNIBALISMIA KIRKKONUMMELLA

Oltiin kaverini Markuksen kanssa eilen pilkillä Vitträskillä. Sää oli leudon pilvinen ja lähes tuuleton, miellyttävä keli jääkentän kiertelyyn ja ahventen narraamiseen. Ahven söikin mukavasti. Reppuun kertyi sen verran kalaa, että oli varaa päästellä alle satagrammaiset takaisin kasvamaan. Aika moni raitapaita oli popsinut muutakin kuin pilkkejämme, etupäässä itseään pienempiä kaloja.
Vilkaisinpa yhden raitapaidan syönnöstä ja eikös vaan pari pikkukalaa paljastunut ahveniksi. Varttikilon assu oli siis popsinut omaa sukuaan. Eihän se mitään tavatonta ole, mutta kuitenkin. Tuli siitä vähän ontto olo. Aikamoinen meininki vallitsee siis jään alla. Syö tai tule syödyksi. Ahdin valtakunnassa ei voi turvautua edes omiin vanhempiinsa. Voipi isä tai äiti hotkaista liian tuttavallisen vekaran suihinsa. Ja se peli alkaa heti syntymästä. Ainoa turva taitaa olla siskojen ja veljien parvi. Pitää pysytellä tiiviisti omassa joukossa, kylki kyljessä, mieluiten parven keskellä ja vältellä "isojen poikien" seuraa.
No joo... Menipäs vähän synkäksi, mutta kuitenkin. Vaikka me ihmisetkin osataan olla aika ilkeitä ja tehdä jopa hirveitä tekoja, niin en kuitenkaan vaihtais ahvenen elämään, paitsi jos saisin samalla yhtä pienet aivot. Silloin sen vois ehkä kestää paremmin.