Perjantaiaamuna mittari näytti -24, kun talssin Vitträskin jäälle. Aurinko oli jo noussut puiden yläpuolelle eikä tuullut yhtään. Kovasta pakkasesta huolimati olo oli ok. Ilma lämpeni nopeasti auringon kiivetessä ylemmäs. Oli peräti mukavaa paistatella naamaansa pakkasauringon paisteessa ja ootella ahventen tärppiä. Kymmenen jälkeen alkoi sormet tarkenemaan jopa kynsikkäissä.
Mutta ne kalat, ne olivat tosi nirsoja. Sain ekan assun vasta kymmenen maissa. Siitä käynnistyi lyhyt syöntijakso, joka hyytyi puolessa tunnissa. Syöntihalukkaat kalat löytyi pieneltä alalta, ympäristöä pikkasen matalemman "patin" päältä. Puolilta päivin taivas meni pilveen ja alkoi tuulla heikosti. Iltapäivällä sateli myös heikosti lunta. Sään muutoksella ei ollut vaikutusta kalojen syöntihaluihin. Pariin otteeseen tapahtui syönnissä pientä piristystä. Koska syönti oli heikkoa oli myös aikaa kokeilla erilaisia konsteja. Kiertelin uusia ottipaikkoja etsien ja löysinkin vähän kalastetun matalikon Aavarannan itäpuolelta. Kalastan yleensä vain läheltä pohjaa. Nyt kokeilin myös reilusti sen yläpuolelta. Sainkin muutamasta reijästä useita ahvenia melkein 2 metriä pohjan yläpuolelta. Isoimmat "pannukarkeat" ottivat vasta, kun pilkki oli noussut pohjasta yli metrin ylöspäin.
Ottipilkki oli tälläkin kertaa tuttu tummanruskea tasuri. Rapalan "muikku" ja vaalean vihertävä eivät kiinostaneet kaloja ollenkaan.
Päivän saldo oli puoli kiloa ahvenfilettä, paljon aurinkoa ja kokemusta nirsojen kalojen houkuttelusta. Pienestä saaliista huolimatta hienoa viettää vapaapäivää.
No comments:
Post a Comment