Jäätä löysimmekin, mutta avovesi ei ollut kaukana, heti lahtea ympäröivien saarten takana lainehti meri ja saarten salmetkin näyttivät kovin tummilta petollisilta. Lahdella oli kuitenkin kovaa jäätä turvalliset viitisentoista senttiä.
Pilkit solahtivat veteen jo ammuhämärässä, ennen yhdeksää. Sää oli mainio, tyyntä, melkein selkeää ja pikkupakkasta, täydellinen päivä tulossa.
Mutta, mutta... kalat vaan puuttuivat karkeloista. Saimme kairata useita reikiä ennen kuin ensimmäinen ahven varovasti nykäisi ja tuli jään päälle tervehtimään. Kovin oli kalpoinen ja laiha, mutta otin sen kuitenkin saalispussiin. Sen jälkeen hiljaisuus jatkui. Akselilla kävi joku tärppäämässä, mutta ei pysynyt kiinni. Aurinko kiipesi horisontista taivaalle, telkät ja lokit lentelivät Granholmin takana sulan meren yllä. Me teimme yhä uusia avantoja, vaihtelimme pilkkejä ja tekniikoita, mutta kalat pysyivät kadoksissa. Jututimme jäälle ilmestynyttä pilkkimiestä. Hiljaista oli hänelläkin. Sanoi siirtyvänsä Pikkalanlahdelle. Sieltä oli löytynyt kuhaa Loppiaisena.
Yhden maissa palasimme autolle, saaliina neljä ahventa kolmeen mieheen.
Aurinko sentään paistoi, ei ollut kylmä eikä tuulikaan häirinnyt. Tuliskohan seuraavalla reissulla jo kalaakin?
Virtapaikka
No comments:
Post a Comment