Tällä kertaa ei tullut vilu, sillä haalarin alla oli paksu fleecepusakka pitämässä kylmän loitolla. Meitä osallistujia oli peräti kahdeksan ukkoa, puolet eläkeläisiä. Viiskytneljä-vuotiaana tunsin itseni nuorisokerholaiseksi. Ja niinhän siinä kävi, että seniorit näyttivät kuinka niitä assuja kalastetaan. Meikäläisen kierrellessä pitkin-poikin Espoonlahtea etsimässä isomuksia, tekijämiehet istuivat viisi tuntia samoilla jalansijoilla ja nostelivat tapsipilkillä yli kymmenen kiloa ahventa. Itse löysin pelkkiä sormen mittaisia sinttejä. Tasapainopilkeistä kaloille kelpasi vain puna-valkoinen lilliputti. Siihen sormen mittaiset assuvauvelit ottivat ajoittain kiivaastikin. Päästelin ne takaisin kasvamaan, koska heti aamulla selvisi, että tekijämiehet nostelevat niitäkin tuplanopeudella enkä pärjäisi siinä kisassa. Metsästin siis suuren osan ajasta pannukarkeita körmyjä, mutta löytymättä ne jäivät. Tavoitin keskeltä Espoonlahteakin vain pikkuahvenia, niitäkin paljon harvemmasta kuin lähempänä länsirantaa kalastaneet kisakumppanit. Päivä meni kuitenkin rattoisasti, kuin huomaamatta. Ihan mukavalta tuntui pikkuassunkin tärppi ja vielä mukavampaa oli kuulla, että löytyi lahdelta vauraampaakin kalaa. Lähempänä länsirantaa oli pieni alue jossa tapsipilkki oli kelvannut hyvin ja siellä ahvenetkin olivat isompia, sinne siis seuraavalla kerralla tapsipilkin ja kärpäsen toukkien kera.
Alla mutamia kuvia kisapäivästä.
Puheenjohtaja Antin tyylinäyte
Meikäläisen tasurinorssi
Leskinen ja isomus
Täysi pakillinen
No comments:
Post a Comment