Sää oli mahtavan aurinkoinen, pakkasta kymmenkunta astetta ja lähes tyyntä. Heti aamun alkajaisiksi oli Lasse onnistunut jallittamaan nätin siian uimarannasta, josta astelin kymmenkunta minuuttia myöhemmin jäälle. Markus oli tullut hetkeä aikaisemmin. Koska uimaranta ei enempää siikoja antanut, suuntasimme kauemmas järvelle. Markus ja Lasse alkoivat nostelemaan pienen saaren kupeesta pikkuahventa tasaiseen tahtiin. Meikäläisen siiman päässä oli hiljaista. Järven asukkaat eivät olleet kiinnostuneita tasurista ja värikoukusta.
Tyhjänpyynti ei kiinnostanut joten ylitin järvenselän pienehkön saaren tuntumaan. Sielläkään syönti ei parantunut. Jonkin ajan päästä Lasse saapui samoille paikoille. Hiljaista oli myös Lassen pilkissä, joten paikassa ei ollut ilmeisesti nälkäisiä ahvenia ollenkaan. Puolen päivän jälkeen Lassen oli lähdettävä. Sain läksiäislahjaksi kärpäsen toukkia, joiden kera jatkoin matkaa kapeasta salmesta länteen aukeavalle toiselle selälle. Siellä syönti parani jonkin verran. Pieniä olivat ahvenet sielläkin. Sain niitä sekä toukilla syötetyllä pystyllä että vihreällä tasurilla yhden sieltä, toisen täältä.
Syönti laantui kellon lähestyessä kolmea. Illan alkaessa hämärtyä kokeilin vielä olisiko uimarannassa lisää siikoja. Siikoja ei enää löytynyt.
Kuusituntinen pilkkipäivä oli mennyt kuin huomaamatta. Vaikka saalis tällä kertaa jäi pieniin ahveniin oli päivä antoisa, kiitos mahtavan sään ja upean järven. Sinne täytyy päästä uudelleen.
No comments:
Post a Comment