Lasse, Markus ja Juha R olivat sopineet hyvissä ajoin, että avaavat pilkkikauden Tapaninpäivänä. Itse en alunperin ollut lähdössä, mutta kun tilaisuus tarjottiin, niin lähdinpä kuitenkin joukon jatkoksi. Sää oli suorastaan pelottava, navakka pohjoistuuli, sakea lumipyry ja pakkasta lähemmäs 10 astetta. Turun moottoritiellä ei paljoa eteensä nähnyt kun pimeässä lähdin ajamaan kohti länttä. Porukka kokoontui moottoritien varren isolla huoltoasemalla josta jatkoimme neljän auton jonossa kohti järveä. Kapealla tiellä oli vaikea arvailla missähän sen reuna on. Ja niihän siinä kävi, että meikäläisen sitikan etupyörä luiskahti reunan yli ja auto luisui osittain ojan puolelle. Onneksi Markuksella oli hinausköysi, jonka avulla sitikka saatiin naarmuttomana takaisin tielle.
Kehnosta säästä huolimatta "Siikajärvi" oli meille suopea. Pikkuahven otti kohtalaisen hyvin tasuriin, puhumattakaan Lassen morrista, jolla hän nosteli ahventa joka reijästä. Juha onnistui jallittamaan myös yhden pannukarkean raitapaidan ja pikkusiian.
Iltapäivällä, pienen saaren kupeessa Lassen pyydykseen iski todellinen isomus. Pääsin aitiopaikalta seuraamaan kuinka rauhallisten otteiden tuloksena jäälle pyörähti melkoinen hopeakylki, tummaeväinen siika. Se sai omankin pulssin nousemaan niin, että kaivoin repusta morrin ja laitoin Juhalta saamiani kärpäsentoukkia syötiksi.
Muiden jo lähdettyä sain minäkin kahden maissa nauttia siian tärpistä. Siima hypähti hetkeksi ylöspäin ja vastaiskua tehdessäni tunsin hiukan vauraamman kalan jumputuksen. Melko nopeasti sain kalan avantoon ja jäälle. Siikahan se siinä. Seuraavassa avannossa sain samanlaisen tärpin mutta kala ei tarttunut, siika varmaan sekin.
Hurjasta säästä ja ojaan ajosta huolimatta pilkkikauden avaus oli lupauksia herättävä. Tänä talvena täytyy käydä "Siikajärvellä" useamminkin.
Oma siikani painoi 320 grammaa ja Lassen peräti 600, aika jöllikkä.
Yläkuvassa Lasse ja siika, alla meikäläisen hiukan pienempi hopeakylki
No comments:
Post a Comment