Kova pakkanen, selkeä, hiukan utuinen taivas ja tyyni sää tekivät aamusta omalla tavallaan lumoavan. Jäätävän kylmyyden aisti selvästi, vaikka vaatetta oli paljon eikä varsinaisesti tuntunut kylmältä, paitsi varpaissa hieman ja käsissä aina, kun joutui riisumaan rukkaset.
Lokkeja kierteli taivaalla ja pari kohmeisen näköistä laskeutui melko lähelle odottamaan josko kalamieheltä heltiäisi jotain niidenkin suuhun, mutta turhaan odottivat. Kalat olivat nimitäin kadoksissa.
Pari ensimmäistä tuntia meni tyhjää pyytäessä ja edellistalven ottipaikkoja kierrellessä. Kalat löytyivät, kun siirryin Pentalan pohjoissivulle. Joka reijästä nousi vähintään yksi ahven, joistakin useampia. Mutta, mutta... kovin olivat pieniä, vaaksan mittaisia miljoonaveljiä, jotka päästelin takaisin avantoon sitä mukaa, kun niitä nostelin.
Päivemmällä taivas meni pilveen ja alkoi hiljalleen sataa lunta. Samalla ilma lämpeni niin, että alkoi tarkenemaan kynsikkäissä. Takapuolta ja alaselkää kuitenkin kylmäsi. Reppujakkaran tukiraudat hohkasivat hyistä kylmyyttä paksujen vaatekerrostenkin läpi. Siihen tuli helpotusta, kun keksin laittaa rukkaset jakkaran ja takapuolen väliin.
Päivemmällä taivas meni pilveen ja alkoi hiljalleen sataa lunta. Samalla ilma lämpeni niin, että alkoi tarkenemaan kynsikkäissä. Takapuolta ja alaselkää kuitenkin kylmäsi. Reppujakkaran tukiraudat hohkasivat hyistä kylmyyttä paksujen vaatekerrostenkin läpi. Siihen tuli helpotusta, kun keksin laittaa rukkaset jakkaran ja takapuolen väliin.
Lyhyt kaamospäivä vierähti pitkälle iltapäivään kuin huomaamatta. Yllättävän kylmässä sitä pärjää ja voi nauttia ulkoilusta kunhan vaatetta on riittävästi eikä tuule.
Kotiin ei ollut paljoa viemisiä, kaksi ahventa ja muutama valokuva, joista toivottavasti välittyy pakkaspäivän outo lumo.
Ahvenfileet maistuivat taivaallisilta pannulla paistettuina, suolalla, mustapippurilla ja punaviinillä maustettuina, kyytipoikana lasillinen Argentiinan punaista.
Hieno päivä!
No comments:
Post a Comment