Myyrmäen Citymarketissa oli parin euron hintaan myynnissä folioon pakattuna isoja särkiä. Keski-ikäinen, ilmeisesti kaukaasiasta kotoisin oleva pariskunta latoi puolentusinaa särkifoliota ostoskärryynsä muiden tuoretuotteiden jatkoksi. Sepä veti meikäläisen mietteliääksi. Muistui mieleen Vuoksella harrastettava pilkkijöiden vaihtokauppa, josta oli juttua joskus Hesarissa. Sen mukaan Venäläiset vaihtavat kaikki saamansa ahvenet suomalaisten saamiin särkiin. Särki kun on heidän suussaan maittavampi.
Oltiinpa Maken kanssa viikko sitten pilkillä Pernajanlahdella. Ahven ei ollut otillaan. Hyviksi koetuilta paikoilta nousi vain sormenmittaisia, joista ei oikeen ole ruokakaloiksi. Uittelinpa sitten kärpäsen toukalla syötitettyä morria erään luodon kupeessa, kun tärpinilmaisin niiasi lupaavasti ja käteen välittyi mukavan oloinen jumputus. Varoen hivutin isomusta kohti avantoa ja jäälle, jossa se paljastui melko vauraaksi särjeksi. Pienoinen pettymys hiipi mieleen, mutta otinpa veijarin kuitenkin saalispussiin.
Päivän aikana sain kolme reilu varttikiloista särkeä ja saman verran pienempiä, otettavan kokoisia ahvenia. Kotona käsittelin saaliin nahattomiksi ja kylkiruodottomiksi fileiksi, pyörittelin munassa ja korppujauhoissa ja paistoin pannulla voissa. Särkiä ei meilläpäin oikein ruokakalana pidetä. On liikaa ruotoja ja maistuu mudalle sanotaan. Nämä särjet olivat kuitenkin jotain aivan muuta, herkullisen meheviä vailla mitään sivumakuja. Selkäfileiden lihasruodotkin osoittautuivat niin ohuiksi, että niitä ei edes syödessä huomannut.
Särki on namia, ennakkoluulot joutavat roskikseen!
No comments:
Post a Comment